Menen aina pienin tavoittein, niin ei mee hermo kun välillä saavuttaakin jotain. Ja kun ei mulla ees oo mitään oikeeta tavoitetta, niin kauan tehdään kun paino laskee. Sadan kilon alitus tuntui aloittaessa mahdottomalta, nyt vois kuvitella jopa että sen seiskalta alkavankin näkis. Aattelin että kun kesäkuun alussa tulee vuosi täyteen, siinä vois vähän seisahtua miettimään tätä.