Hukkaretki's Journal, 08 Mar 19

Hei, tsemppiä! Tiedän tunteen. Mulla toimii rennompi syöminen viiko loppuna. Itsekin söin subin, musta subi on ok jos valitsee järkevästi! Toki ongelma jos herkuttelu jää päälle... Mulla auttaa myös järkeily että tietystä kalorimäärästä pitäisi olla riittävä ja kylläinen olo, jos sen jälkeen tekee mieli syödä, kannattaa juoda kalorittomia nesteitä että saa täyteyden tuntua. Toimii mulla. Ja muista että parissa viikossa keho vielä totuttelee pienempään energiamäärään!  

Minulla vehnän (vaikka leipä )aiheuttaa omituista hiilarin himoa ja herkkuhimoa. Ostin kerran kauraleivän jossa yllättäen oli paljon vehnää ja herkutteluhimosta sen tiimoilta oli vaikea päästä eroon. En tiedä, mutta jotain omituista vehnäallergiaaa.... Ei varmaan mitään tieteellistä pohjaa🙄 

Täällä sama kuin ritulissu. Vehnäisiä sämpylöitä ei montaa tarvitse ja laukeaa outo makean ja suolaisen nälkä - joka suurenee sitä mukaa kun sitä ravintoköyhällä hötöllä ruokkii. En tiedä, mistä johtuu. Siirryin syömään ravintorikasta, oikeaa ruokaa ja välttelin vehnää. Outo mielitekonälkä katosi. Siirtymävaihe vaati hurjasti suunnittelua ja tuntui vaikealta keksiä subien tilalle muuta. Nykyään syön leipää, jossa saattaa olla vehnää, mutta en päivittäin ja max 4 palaa / päivä. Pidän tätä vähän silmällä kun sämpylälinjalle on helppo humpsahtaa. Onneksi mun kroppa nykyään on kunnon ruuan perään ja melkein vaatii ne vihannekset, siemenet ja pavut tai jotain jää puuttumaan.  

Uusiin elämäntapoihin kannattaa kyllä ottaa herkutkin mukaan. Mitä hyötyä on muutoskista, jos et pysty niitä pitämään koko elämääsi🤷 Elämäntapa muutos ei tapahdu sormia napsauttamalla vaan pikku hiljaa. Se on subi, vähä ku salaatti krutongeilla ja kastikkeella 🤨 Pienillä askelilla suuriin muutoksiin 

Samoilla linjoilla! Ja jokainen päivä on uusi alku! Turha liikaa murehtia menneiden päivien valintoja, vaan keskittyä tähän päivään. Toki leivän syöminen voi aiheuttaa hiilarihimoja, jos sitä on muuten vältellyt. Se on hyvä tiedostaa tulevaa ajatellen. Herkutella voi monella tapaa ja niitäkin hetkiä mahtuu mukaan. Jos tietää esim sipseistä että ei voi olla syömättä koko pussia, voi valita pikkupussin tai leipoa itse jotain terveellisempää herkkua. Itsellä kun on takana ahmimistaustaa niin tietää miten helppo on vetää esim. litran jäätelö, jolloin herkuttelu menisi jo yli. Sen sijaan ostan pienemmän annoksen tai teen itse jotain hyvää, mikä auttaa pysymään ruodussa myös tulevina päivinä. Elämäntapamuutoksissa on tärkeä pyrkiä tekemään sellaisia muutoksia, joita kykenee noudattamaan myös projektin päätyttyä. Tsemppiä! 

Minäkin tulen tänne komppaamaan muita! Kokonaisuus ratkaisee. Huominen päivä on aina uusi mahdollisuus. Älä ole liian vaativa itseäsi kohtaan. Tee vaikka pienempiä muutoksia kerrallaan. Esim jos syö aamulla mitä sattuu niin valitse esim se puuro, marjat ja raejuusto. Pidä siitä muutoksesta kiinni. Ehkä joku aamu voi ottaa vaikka paahtoleipää, mutta palaa sitten taas siihen terveelliseen. Tee terveellisistä valinnoista pikku hiljaa rutiinia. Nauti se subi, jos siltä tuntuu mutta älä joka päivä. Äläkä ainakaan soimaa itseäsi liiaksi siitä jos menikin liian usein vaan pyri vaan tekemään seuraavana päivänä parempia valintoja. Tsemppiä! 

Herkuttelussakin on hyvä pitää järki mukana ja mun mielestä subi on siihen parhaita vaihtoehtoja! Niin hyvää mut kuitenkin vähillä kaloreilla. Ei kukaan kumminkaan pysty täysin ilman herkkuja koko elämäänsä elää. 

Tutulta kuulostaa. Välillä on onnistunut tuo hallittu repsahdus, ja dieetti ja terveelliset elämäntavat jatkuneet siitä. Toisinaan taas jäänyt päälle heti kaikki moskan syöminen ja toisinaan moskan syöminen alkanut vasta viikon päästä repsahduksesta. Mulle on kehittynyt muutenkin niin outo suhde ruokaan ja syömiseen. Kalorien laskeminen ei välttämättä ole hyvä mun pääkopalle, mutta toisaalta se helpottaa jos ja kun repsahdan jonain päivänä, niin näen vähän suuntaa, että meneekö kuinka paljon yli normikaloreista... Toivottavasti löydät sopivan tavan itsellesi etkä joudu potemaan huonoa omaatuntoa kaikesta herkusta mitä suuhusi laitat, niistähän kuuluisi nauttia kuitenkin :-) itselleni kaikki ruoka ja syötävä on nykyään paras ystävä ikinä sekä myös pahin vihollinen koskaan ;) 

Elämäntapamuutoksia on mielestäni parhain tehdä pikkuhiljaa. Itse ainakin aluksi pidin yhden herkuttelupäivän viikossa. Annoin yhtenä päivänä itseni syödä kaikenlaista, mitä muina päivinä teki mieli: suklaata, sipsiä, pullaa, karkkia. Ihan kaikkea. Muina päivinä sitten pidin itseni kurissa ja kokeilin erilaisia terveellisempiä ruokia (esim. vaihdoin hiljalleen vaaleat pastat ja leivät täysjyvään ja sitä rataa) ja pyrin etsimään sellaisia terveellisiä ruokia, joista oikeasti nautin. Jossain vaiheessa yhtäkkiä huomasin, etten saa enää samaa makunautintoa irti niistä niin sanotuista herkuista, mitä ennen söin. Sipsit alkoivat vain maistua pelkälle suolalle ja öljylle. Tavallinen maitosuklaa maistuu ällömakealle. Jopa pizza on jotenkin tosi tylsän makuista, vaikka se ennen vei kielen mennessään. Nykyään mun herkkua on maustamaton jogurtti, mihin laitan hedelmiä ja/tai marjoja, ja syön sitä miltei joka päivä. Eli toisin sanoen koen herkuttelevani joka päivä. Muutoksia ei tapahdu hetkessä, mutta niitä kuitenkin tapahtuu, ja vähän salakavalastikin. Avain parempiin elämäntapoihin on löytää niitä parempia tapoja, joista aidosti nauttii itse. Joten ei kannata luovuttaa, kokeile joka päivä tai viikko jotain uutta ja katso, miten keho reagoi.  

Kaikille hali 🤗 Nyt(kun) oli niin hyvät kirjoitukset ja samaa mieltä! Parasta ehkä mitä tapahtuu kun muutoksen tekee maltillisesti on mun mielestä tuo makumaailmaa muuttuminen mitä pinkpazuzu juuri kirjoitti. 👌 

Mä edustan ehkä eri linjaa kuin muut. Olin järkyttävässä sokerikoukussa ja söin muutenkin huonosti ja liikaa. Pahin oli kuitenkin makea. Jätin kaiken makean pois pitkäksi aikaa ja karsin samalla myös hiilareita. En olisi ikinä pystynyt kohtuuteen, ainoa keino oli lopettaa kokonaan. Tiedän, etten koskaan voi palata syömään sokerisia herkkuja, mutta kuitenkin herkuttelen joka päivä sellaisilla ruuilla, jotka sopivat nykyiseen ruokavalioon. Mieliteot ja repsahdukset ovat poissa ja iloitsen näistä ruuista, jopa enemmän kuin aiemmin höttöhiilareista. Olennaista ei ole pitää kiinni subeista tms vaan etsiä sellainen tapa syödä & herkutella, joka auttaa painonhallinnassa ja tuo iloa. 

*Nyt(kin) 

Tuokin on totta mitä J0hQ kirjoitti. Toisilla tuo sokerikoukku on vahva. Ja kaikki ollaan yksilöllisiä. Minullakin vaati aluksi monen viikon ”lakon” kunnes ei yhtään edes haluttanut karkkia ja välillä on otettava ”lakkopätkiä” sinne tänne. Nimittäin jos otan vähän syystä tai toisesta, niin kestää jonkun aikaa maltti kunnes otankin taas vähän enemmän jne. Mutta se sopii mulle. Osaan jo handlata. Ns. lakkopätkätkin hoituu marjoja ja hedelmiä lisäämällä tai tasaisesti oikeita makroja saamalla jolloin ei tee mieli herkkuja. Herkkuhimo ei vain iske 😄 

Hyvä kirjoitus pinkpazuzu. Makutottumukset muuttuvat pikkuhiljaa ja keho alkaa viestiä oikean ruuan tarpeesta. Tutkitustikin mikromuutokset vievät parhaiten kohti isoa tavoitetta. Toisaalta kullekin sopivimpaan muutoksen tyyliin vaikuttaa esim temperamentti ja elämäntilanne. Mutta kuten JohQu kirjoitti, joistain tavoista pääsee irti parhaiten kertapoikkaisulla. Mullakin se oli ainoa keino katkaista sokerihimo. Siitä sitten pikkuhiljaa opettelemaan hyvää, itselle sopivaa elämäntapaa. Joel Fuhrman puhui ruokariippuvuuden mekanismeista, jotka pysyvät yllä ravintoköyhää, energiatiheää ainesta puputtamalla. Tunnistin itsessäni.  

Mulla kans parhaiten toiminu se, että en syö herkkuja ollenkaan. Haluaisin pitää herkkupäiviä ja oon pitänytkin, mutta tahtoo aika mennä vaan sen päivän odotteluun 😁 Ja sitte vaikuttaa että kuinka väsynyt tai masentunut olen. Myös kivoihin juttuihin helposti liitän herkuttelua... Tunnesyöppö siis... Liikuntakaan ei mulla suju alavireisessä mielentilassa, salille yrittänyt joskus mennä ollessani alavireinen, niin ei tahdo tulla mistään mitään. Koko kroppa on voimattoman oloinen ja tulee vaan huonompi fiilis. Kävely joskus auttaa, mutta eipä juurikaan. Tarviin kaikkeen ylivirittyneen hyvän fiiliksen tehdä mitään 😂 vaikeeta joskus olla minä... 

Tärkeintä on löytää itselle sopiva ruokavalio, joka sallii pienen rentouden syömisten suhteen esim. sosiaalisissa tilanteissa. Jotkut ruuat aiheuttaa enemmän ahmimista kuin toiset ja eri ruokia kohtaan voi kehittää itsekuria. Mulla voi nykyään olla kotona leipää ja pähkinöitä enkä välttämättä etes muista niiden olemassaoloa, kun joskus oli elämässä jakso, jolloin söin itseni kipeäksi leivästä ja pähkinöistä, kun olin syöny pitkiä aikoja liian vähän hiilareita ja muutenkin liian vähän. En voi edelleenkään ostaa kotiin esim. Taikaruis leipiä, kun syön niitä ihan liikaa, mutta 100% kauraleipä ei aiheuta ylensyöntivimmaa. Pähkinöitä ei etes tee mieli, jos ne on luonnollisessa muodossaan, joten voin pitää niitä aina kotona, kunhan ne ei oo paahdettuja ja suolattuja manteleita tai pistaasipähkinöitä. Suklaassa toimii vähintään 70% tumma suklaa, koska sitä vaaleammat suklaat aiheuttaa halun kiskaista koko levyn kerrallaan. Jäätelöä en uskalla ostaa kotiin ollenkaan, koska sen suhteen ei oo vielä löytyny minkäänlaista kohtuutta. Mulla siis toimii se, että tunnistan kunkin ruokalajin kohdalla omat rajat enkä suotta kiusaa itseäni ostamalla kotiin liian hyviä herkkuja vaan ainoastaan sellaisia, joita kohtaan ei oo jäätäviä ruokahimoja. Syön kyllä välillä vaaleampaakin suklaata, mutta en voi ostaa sitä kaappiin, koska syön sen heti. Sallin silti itselleni jopa päivittäin pari palaa kauraleipää, maapähkinävoita ja pienen palan tummaa suklaata, ettei tuu sellainen olo, ettei saa enää koskaan syödä mitään, mitä oikeasti tekis mieli syödä. Yritän löytää kohtuuden syömällä vähemmän vaarallisia herkkuja, joita ei tee mieli syödä koko paketillista yhdellä kerralla.  

Toi kuulostaa loistavalta jutulta, että ostaa kotiin vaan vähemmän vaarallisia ruokia. (Hyvä ilmaus toi vaarallisuus ruokien kohdalla) 😀 en kyllä kotiin oo vuosiin ostanut mitään herkkuja, ellei ole ollut vieraita tulossa seuraavana tai jopa samana päivänä. Nytkin jäi mariannerouhetta leipomiselta vähän, niin oon sitä iltaisin tyhjännyt sitä pussin loppua 😂 tumma suklaakin toimii jos iskee hirvee himo, mutta totta, ettei sitä niin paljoa pysty syödä. (En edes minä).. Meillä niin pitkä onneksi kauppaan, ettei tule niin lähdettyä yhtäkkiä mieliteon takia... 11 km yhteen suuntaan, pitää mun herkkuhimon osittain kurissa 😌 

Vehnähöttö on mulle ns. "trigger-ruoka" > laukaisee ahmimisen. Yritän enimmäkseen pysyä kaukana. Vaaleaa leipää en voi syödä ollenkaan, minkäänlaista (ja silti syön...). Syön kaiken kerralla, jos ostan. Näkkäri ja puurot ainoita, mitä voin syödä ilman homman lähtemistä käsistä. Jälkiuunileipää voin nauttia maltillisesti, mutta sekin voi kääntyä helposti ylensyönnin puolelle. Pastan puutteen olen korvannut vihanneksilla, enkä oikeastaan ole edes kaivannut muuta. Asun pienehköllä paikkakunnalla, jossa ei hirveästi mitään pikaruokapaikkoja ole, siksi tekee usein mieli napata subi kainaloon, kun tuolla isommalla kylällä tulee käytyä. En ole niistä aikonut sinällään luopua, mutta lähinnä en myöskään haluaisi jatkuvasti sabotoida itseäni. 

Kiitos kommenteista, tsempeistä ja hyvistä neuvoista o/ Ehkä muiden ihmisten tuki on myös ollut se, mitä olen kaivannut. Joskus toiset ihmiset näkevät tilanteen paljon objektiivisemmin kuin itse näen. 

Joo, se tuki on tärkeetä. Ja myös huomata, että moni muu painii samojen ongelmien kanssa. Itsellä se tieto myös lohduttaa, ettei ole yksin niiden ongelmien kanssa. Tsemppiä kaikille joilla ahmiminen aiheuttaa ongelmia ja myös muille 😊